Muistot

Kotisivuillemme voit halutessasi jättää lemmikkisi kuvan ja muistokirjoituksen, omalla nimelläsi 

tai nimettömänä. Kuuntelemme myös 

mielellämme, jos haluat jakaa muistojasi lemmikistäsi.

Lähetä muistokirjoitus sähköpostiimme: jari.anttila@pienelaintuhkaamokotimetsa.fi

HIRMUNE  ON  IKÄVÄ  UAPOVEITIKKOO

jiähyvväeset immeisem parraalle ystävälle

 

harjuvaelluksella su 7.2. tekstiviestijä taenalle aattelin: vaekka mullej ja sulleh hirmune ikävä monin tavoev viisasta, huomoovaesjta kelepo veitikkoo tulloo, voesitko janin kans meijjäm parraan kaverin näenä päevinä untem maelleh helläst suatella! uapon nykyelämä ei ennee elämise arvosjta oo.

 

mua 8.2.2021 taenalle: 8.15 olin kuulevinanj keittijöstä uapon kaks lyhyttä, terävee haokahusta. runsaat kiitokset sulle uapohaovvelin 10-vuotisesta, antaomuksellisesta, suuremmoesesta, mualimam parraasta huolempijosta, ruokkimisista, leikittämisistä, lenkittämisistä kesät, talavet, syksyt, kevväät!!!  kyynelsilimin  kmikko.

 

taena 8.2. : tykkäsin niin tehdä sitä kaikkea, ihan oli mieleistä hoivaa ja huolenpitoa aapolle, tärkeää myös itselle. aapolla oli hyvä elämä. antoi itse myös meille molemmille kaiken saamansa takaisin olemalla ja toimimalla aapomaisesti, omana itsenään.

 

viime yönä ei aapon kanssa nukuttu kuin ajoittaisesti. yritähän sinäkin koisia! kyllä me yhdessä tässä surussamme selviämme jotenkin eteenpäin. 

ikävä on suuri, tulee sellaisena olemaan pitkään mutta näiden tunteiden ja tuntemuksen kera mennään hissukseen kohti kevättä pikkuhiljaa.

sitten kun aika koittaa, käydään sirottelemassa aapon tuhkat harjumaisemiin (mehtämajan ympärille). niin monet immeiset lisäksemme varmaan tulevat muistamaan aapo-koiran, hänen vahvan ja ihmisystävällisen toimintansa.

 

taina ke 9.2.2021 : aapohan se on kuntouttanut minua monella tapaa. opettanut rauhoittumaan ja nauttimaan ulkoilusta ym ilman suorituspaineita. aapo on kutonut sosiaalista verkostoa meille molemmille, molempien hyödyksi. ja on aina ollut valmis uusiin seikkailuihin kanssamme! me ollaan oltu hyvä porukka kaikki nämä vuodet! aapon on nyt aika lähteä kuulostelemaan kaunista kantelemusiikkia. kenties hän laulaakin mukana, jos niin haluaa tehdä!

 

taenalle: runsaat kiitokset sullek kun 10 vuotta sittel lapinhaovvaj ja uapon kelepuutit ja uapo sinut. om meillä kelepo elon toverj ja lukemattomii illoen tuoja meijjäm pikku porukassa ollunna.

 

hyvä olj ja on kun sinuj ja uapon olo ja elo huojenj. hirmunev vua ikävä, uapoveitikan kaepuu on!!!  koti nii uskomattoman tyhjältä tuntuu. on kuin erittäem mielune, ihana ihminem poesj oesj. uapoha olj kolomannes meistä, meijjän hyvästä kestoporukasta. ikävä hilijalleem pienenöö mut tuntuu että se suurena kaovvan kestää.  vesissä silimin kmkk.

 

hyvä olj että uapom mukanaesj vammalaav veit. osa mun aljtajunnast uskoo, että siellä se uapo jossae yhä virkeenä tassuttelloo ja ehkä viel joskus kottiin takasj ilosena tulloo, omallev vesjkupilleen kiiruhtaa ja pöyvvän allem mun jalakoev viereem pitkälleen käö ja pehmosem, mustam, pienem piäsäm mun jalakateräm piällel luottavaesena asettelloo, huokasoo ja silimäsäk kiinnip pannoo.

 

taina: itsellä nyt huojentunut olo kun aapon kivut ovat loppuneet! muistot säilyvät meillä, mielessä ja sydämmessä!

 

kimmolle 9.2.2021: hirmune on ikävä uapoveitikkoo. se nyt vuan uatoksissa niin somast tassuttelloo, joskus hellyttäväst nelistäel luoksep pyrähtää, kävyillä leikittellöö ja järvej ja metän tuoksuja tutkien nuuhkii.

 

kimmo: miten niin kävi?

 

taena mänj su 7.2. sen kans vammalaan sukuloemaa, aottelemmaa. siellä sej jalat olj pahast pettännä, muutenniis saeras, levotoj ja yljpaenone olj. ikiunneen sen nukuttivat. luvan annonj.

 

kimmo: lenkkikaveri parhain..

 

moniv verrom paremp kun kaksjalakaset.

 

NIIN TUHANNET MUISTOT MUM MIELESSÄENJ LIIKKUU.

HIRMUNE  IKÄVÄ  SINUVA  ON,  UAPOVEITIKKA!!!

Hyvää matkaa maailman rakkain

Facebear Quattro 10.2.2010- 30.11.2020

Jätät jälkeesi aukon jota ei milloinkaan voi paikata, olet aina sydämessämme.

Beleriad Aatos "Aatos" 15.3.2006 - 24.8.2020
Kun maailma oli tolaltaan, sinä olit paikalla.

Valelit sydäntä lämmöllä, pala pieneltä palalta.
 

Autoit yli notkelmien, karikoiden ja korpien.

Tyynesti ja epäröimättä, mitään koskaan pyytämättä.

 

Kannoit mukanasi kultaa, riemua ja valoa.

Täytit päivämme onnella, loppumattomalla rakkaudella.

 
Kunpa olisin osannut, korvata tai kiittää.

Kaikista näistä hetkistä, jotka ei millään tahtoneet riittää.

 

14-vuotta on liian vähän aikaa.

Ystävälle, jonka sijaa, ei toinen koskaan korvaa.

 

Vilpitön sydän ja loputtoman uskollinen mieli,

tavataanhan vielä joskus, kai kerran, kanssas yhteen käy tieni?

Heppu-koira​

Heppu pieni koiranpoika, kiitos melkein kahdestatoista vuodesta, olit niin rakas ja maailman ihanin, äitin kultakoira  ️​

Jos ajan saisin takaisin,

sen meidän yhteisen retken.

Mitä siitä muuttaisin?

Vain sen viimeisen hetken.

 

Revonhännän Vallan Valoisa

"Vappu" 17.8.06 - 16.9.20

RIP RÖLLI 6.2.2005-22.7.2020

Sain syliini palan taivasta,

nyt tiedän mitä kaivata...

Oli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri ja lohduton,

mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

Viki 15.03.2006-02.06.2020
Viki tuli meille aikuisena kodinvaihtajana sen edellisten omistajien muuttaessa ulkomaille. Se oli ”koko suvun” koira ollessaan ensin sisarellani vuoden, sitten vanhempieni luona pari vuotta ja sen jälkeen loppuelämänsä minun luonani noin kuuden vuoden ajan.
Viki oli täydellinen koira. Se oli hyvin aikuismainen, rauhallinen, fiksu ja oman arvonsa tunteva koira. Sitä ei kiinnostanut leikkikalut tai pallon perässä juokseminen. Tärkeintä oli ajan viettäminen oman perheen kanssa ja pitkät lenkit, joista se nautti täysillä melkein loppuun asti. Viki tuli hyvin toimeen meidän neljän kissan kanssa. Kissat hyväksyivät Vikin heti ensi tapaamisesta lähtien. Viki oli muuten koko elämänsä terve, mutta viimeisinä vuosina ihokasvaimia alkoi ilmestyä ympäri kehoa ja lopulta kasvaimet valtasivat myös keuhkot ja kolmessa viikossa Viki meni lopulta huonoon kuntoon; hengitys huononi ja ruoka ei enää maittanut. Tällöin jouduimme tekemään raskaan päätöksen, jotta rakkaamme ei joutuisi kärsimään. Viki elää ikuisesti muistoissamme ja Vikin uurna löysi paikkansa olohuoneestamme.


Vikiä jäivät rakkaudella kaipaamaan Sanna ja Tero sekä Vikiä usein hoitaneet Pirjo ja Hannu

Herrasmies Soffahoffin Luxus *19.4.2008 +22.4.2020

Ukko saapui meille toukokuun puolessa välissä 2014. Luxus sai rivarin pienen takapihan tilalle kolmannes hehtaarin omaa pihaa vahdittavaksi. Lukku oli aina vähän kömpelö ja hassukin, kun ovi aukes niin siitä oli pakko kulkea, vaikka olisi ollut sen toisella puolella vain muutamia sekuntteja. Luxus sai elää kolmen koiran laumassa vapaana pihassa kulkien omaan tahtiin. Välillä hypittiin varastaan pöydästä, välillä juostiin naula päässä ruokaa kohti, niin ettei tassut tiennyt missä pää jo menee,

karmit kolisten ja matot lentäen kuljettiin loppuun asti. Luxuksella oli aina oma matto, sen paikka, keskellä kotia. Viimeiselle matkalle lähtiessämme puettiin viimeisen kerran kaulapanta kaulaan, lapset kävivät vielä halimassa ja sanoivat heippa. Nyt Hän on paremmassa paikassa, hänen on helpompi hengittää, eikä siellä ole portaita, eikä liukkaita lattioita, karmit on riittävän leveitä ja luita riittää. Koto tuntuu välillä tyhjemmältä, mutta saimme Luxuksen takaisin kotiin kauniissa uurnassa ja kiitän Kotimetsän Jaria lämpimästä palvelusta meitä kohdanneen surun aikana <3

 

Mari ja muu perhe

Late 2003-2020

"Olin ylväs, uljas, oman pääni pitävä, leikkisä.
Nuorempana - jääkaapin ovi ei auennut huomaamattani.
Ykkösherkkuni - broilerin liha lisänä ihanat juustot,

leikkeleet joita kotiväkeni kylläkin tarjoili harkitusti. 

Vaikka olinkin "itsenäinen" tapaus - yksin en kuitenkaan

kotona tahtonut olla - mutta joskus oli pakko.
Tuli päivä jolloin en enää jaksanut..."

Perheenjäsentä ikävöiden Kotiväki

Santtu ”Pappa” 5.1997-18.2.2020
Santtu sai elää pitkän ja terveen elämän perheemme tärkeänä jäsenenä.

Nuorena Santtu oli hurja ja itsepäinen ”viidakon kuningas”joka ei juurikaan ihmisten silityksiä tai syliä kaivannut. Se sai valita itse polkunsa ja toteuttaa vaistojaan. Viimeisinä vuosinaan sen luonne tasaantui ja ”pappa” alkoi nauttia nukkumisesta sekä takan ja sylin lämmöstä. Sisukkuudestaan huolimatta voimat viimein hiipuivat ja oli aika jättää hyvästit. Syli on nyt tyhjä. Rakas ystävä on poissa.


Nelli Kivelä ja Maarit Tuominen

Vanilia-marsulle 3.2.2020

Pete 13.9.14-30.4.18

Pete oli komea ja rakas tupsukorvamme. Ystävällisempää ja ihanampaa maatiaiskissaa on vaikea

löytää. Pete oli kotona kaikkien kaveri, sekä ihmisten, että toisten kissojemme. Taitavasti hän teki

tuttavuutta myös yksin viihtyvän Nupun kanssa ja oli eläväisen Elmomme paras kaveri.

Kaverukset nukkuivatkin tassut toistensa kaulalla. Yöksi Pete tuli aina isännän jalkoihin nukkumaan ja lähti ulos kierrokselleen aamulla, kun isäntä lähti töihin. Pete piti naapurin kissat loitolla omalta

tontiltaan ja hyppäsi jopa liian rohkean ketunkin kimppuun ja ajoi sen pois pihastamme.

Pete osasi antaa tassua ja totteli kiltisti, jos häntä jouduttiin komentamaan. Peten kohtaloksi koitui

vappuaattona jäädä auton alle. Etsimme Peteä pari päivää hätääntyneenä, kunnes naapurimme

löysi Peten oman pihansa laidalta. Sinne Pete oli viimeisillä voimillaan raahautunut. Peteä jäi

kaipaamaan kovasti myös Elmo, joka istui monta päivää ikkunalla odottamassa ystäväänsä.

Jari ja Minna Anttila

Olivia 9.12-26.4.17

Olivia pelastui tyttäremme avulla vanhan mummon luota. Mummolla oli burmankissa-pentue, joka

jouduttiin lopettamaan mummon kuoltua. Ainoastaan Olivia pelastui, koska se oli niin sisukas ja

kovaääninen, että sitä ei raaskittu lopettaa. Tyttäremme kuuli Oliviasta kaverinsa kautta ja toi sen

meille vähän ennen joulua. Olivia oli uskomattoman taitava ja kekseliäs kissa. Se osasi avata kaikki

ovet ja omat ruokapussinsa ja jopa kuljetusboxin vetoketjun. Utelias Olivia oli myös kiipeilyn ja

tasapainoilun mestari. Olivian mielestä lelujen noutaminen oli valtavan hauskaa ja hän osasi myös

vastata kännykkään tassuilla painelemalla. Olivia ja Pete-kissa rakastivat toisiaan kovasti. Olivia

rakasti myös Jaria ja odotti tätä aina töistä kotiin kuumeisesti. Kun Jari saapui, Olivian piti heti

päästä keinutuoliin Jarin syliin, selälleen siliteltäväksi. Olivia oli aamu-uninen hieno neitimme.

Olivia sairastui vatsakalvon tulehdukseen ja menehtyi parissa päivässä, vaikka kuljetimme häntä

kolmeen kertaan eläinlääkärissä tiputuksessa ja yritimme hoitaa häntä toinen toistaan

voimakkaammilla antibiooteilla.

 

Jari ja Minna Anttila

Pieneläintuhkaamo Kotimetsä Oy

Kotimetsä 14 

38250 Sastamala

Suomi, Finland

kotimetsä sähköposti

jari.anttila@pienelaintuhkaamokotimetsa.fi

050 3669956

Pieneläintuhkaamo Kotimetsä Oy

  • Kotimetsä Facebook

© 2021 Pieneläintuhkaamo Kotimetsä Oy   Tietosuojaseloste