Muistot

Kotisivuillemme voit halutessasi jättää lemmikkisi kuvan ja muistokirjoituksen, omalla nimelläsi 

tai nimettömänä. Kuuntelemme myös 

mielellämme, jos haluat jakaa muistojasi lemmikistäsi.

Lähetä muistokirjoitus sähköpostiimme: jari.anttila@pienelaintuhkaamokotimetsa.fi

kotimetsa_muistot.jpg

Kalle koira

muisto_kotimetsa_pastori.jpg

Pastori (CapitalCats Romeo) 03.11.2016-13.4.2022 

muistokirjoitus_pienelaintuhkaamo_elli.jpg

Elli 4.12.2006-23.2.2022 

Avaruuden tähtihaasta

tassullani vilkutan

ikiunen ihmemaasta❤️

 

Anton, Samuel, Leevi, Jonna ja Vesa

muisto_tuhkaamo_kotimetsa_sastamala.jpg

Rakas kissamme Mikki Turja 2001 - 2022

Kahden vuosikymmenen ajan olit meidän ja lähisukumme ilona. Haikein mielin muistelemme niitä ihania muistoja ja sydäntä viiltää, kun sairaudet veivät sinut luotamme. Tuhkasi on kauniissa astiassa vitriinikaapissa ja Jouni Vuorenojan sinusta maalaama taulu on seinällä.
Lukuisat valokuvat vuosien varrelta lohduttavat myös.

Suunnattomasti kaivaten

Kotiväki

Hilma 7.4.2011-19.1.2022

hilma_muisto_pienelaintuhkaamo_kotimetsa.jpg
riki_muisto_pienelaintuhkaamo_kotimetsa.jpeg

10.10.2012 - 19.1.2022

Riki, maailman paras possu. 

 

Kiitos monista yhteisistä vuosista, maailman kiltein ja parhain jästipää. ❤️  

 

”Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat

oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?

Koirat tietävät jo tämän,

ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään.”

 

Kiitos Pieneläintuhkaamo Kotimetsän Jarille Rikin arvokkaasta kohtelusta ja viimeiselle matkalle saattamisesta.


pienelaintuhkaamo_kotimetsa_hugo_muisto.jpg
muisto_pienelaintuhkaamo_kotimetsa_hugo.jpg

Hugo 27.2.2007-4.1.2022

Rakkaan Hugon muistolle.

Hugo tuli perheeseemme monien kommelluksien kautta 5 vuotiaana. Jollain tapaa sattumalta, mutta silti pidimme sitä tähtiin kirjoitetulta tapahtumalta, jonka kuului tapahtua. Hurmasit meidät kaikki heti fiksuudellasi ja lämpimällä sydämelläsi. Olit aktiivinen ja jaksoit juosta fresbeen perässä tuntikausia ennen kuin pikku emäntäsi pakotti sinut juomaan vettä, ettet läkähtyisi. Niitä hetkiä muistelemme lämmöllä ja niin varmasti sinäkin.

Parasta Hugossa oli Hugon tuoma lämpö ja turva. Kuinka voikaan niin pienestä karvakasasta muovautua sellainen elinikäinen ystävä, jonka jokainen tarvitsisi elämäänsä. Hugo ei koskaan satuttanut kärpästäkään ja ei koskaan ujostellut tai jännittänyt tuntemattomia ihmisiä, vaan ilomielin meni heitä heti tervehtimään. Hugossa parasta oli sen joka aamuiset venyttelyt, punkemiset kainaloon ja hauska tapasi raapia namilaatikkoa silloin kuin niitä itse halusit. Parasta oli se, että saimme katsoa toistemme kasvavan vanhoiksi. Sinä kuitenkin niin vanhaksi, että aloit selkeästi kärsimään.

4.1.2022 kannoimme sinut eläinlääkärille ja hyvästelimme sinut. Eläinlääkäri antoi sinulle ensin rauhoittavan piikin, jonka seurauksena vaivuit uneen. Et tärissyt, et ollut enää kivuissa ja hengitit ensimmäistä kertaa pitkään aikaan normaalisti. Toisen piikin jälkeen eläinlääkäri kuunteli sydäntäsi ja sanoi: "Hän on poissa". Hugo olisi siis täyttänyt ensi kuussa 15 vuotta, kunnioitettava ikä koiralle. Kuitenkin ikä tuli vastaan ja Hugo alkoi kärsimään. Teimme yhteisen päätöksen lähettää Hugo viimeiselle matkalle, kunnioitettavasti miten Hugon kuuluisikin lähteä. Nyt olet poissa, paremmassa paikassa vehreämmillä niityillä ilman kipuja.

Sitä jos jotain haluamme parhaalle ystävällemme.

Kiitos Hugo, pusuistasi, hauskuudestasi, karvaisuudestasi ja kaikesta siitä mitä toit elämiimme tämän 10 vuoden aikana. Tulemme kaipaamaan sinua aina. Me rakastamme sinua, kunnes taas tavataan. ❤️ 

Sinua kaivaten, pikku emännät Anniina ja Janette ja Emäntä Paula
 

muisto_pienelaintuhkaamo_kotimetsa_sastamala_nipsu.jpg

Nipsu 9.5.2011-22.12.2021😭❤️

"Tänään on se päivä kun minun matkani on kuljettu loppuun. Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet. Älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle vaan pidä minua sylissäsi ja kerro minulle kaikista yhteisistä hetkistämme. Silitä turkkiani niin kauan kunnes olen siirtynyt rajan yli ja sydämeni on sammunut. Muistele minua mutta älä takerru minuun vaan jatka eteenpäin. Kun aika koittaa kohtaamme jälleen emmekä eroa koskaan.” 

 

"Alussa jo, tän lopun mä tiesin

Mut suruista viis, sut omaksi vaadin

Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä käymässä vain on tuollaiset täällä

Nyt aika on mennä

Sinun, minä olen sinun mee sun luojalles kertomaan

Minun, sinä olet minun

Vaikka pois nyt sua kannetaan" 💔

 

Nipsu oli perheenjäsen jolla oli kultainen sydän. Hän oli kiltti ja ystävällinen koira. Toi valon jokaiseen päivään, synkimpiinkin päiviin. Vaikka menetyksen tuska on suuri niin ihanat muistot jäävät elämään sydämiimme❤️. Lepää rauhassa Nipsu❤️. T. Isä, mamma, veljet ja siskot.

muisto_kotimetsa_tuhkaamo_masamurunen.jpg
pienelaintuhkaamo_kotimetsa_muisto_masamurunen.jpg
muisto_pienelaintuhkaamokotimetsa_sastamala_masamurunen.jpg
kotimetsa_muisto_masamurunen.jpg

MasaMurunen 20.10.2004-27.12.2021 muistolle

💖 Rakkaus, ystävyys, uskollisuus ja kiltteys - kaikki samassa
pienessä ”paketissa”. Siihen saa vielä lisätä tottelevaisuuden.
MasaMurunen oli niitä harvoja koiria, joita ei tarvinnut pitää kiinni
edes Caravan alueilla.

Hän syntyi kotiimme 20.10.04 -isä oli oma Japanin Spanielimme
RikuRakas (musta/valk.) ja emä tyttäremme Parsson Russel Olivia
(valk./ruskea). Isä menehtyi vain 2 pvä ennen pentueen syntymää,
joten oli selvää, että meille jäisi yksi pentu neljästä. 3 muuta
sisarusta olivat kaikki musta/valkoisia. Näiden kahden rodun
yhdistelmä loihti huippusöpön ulkonäön, joka usein huomioitiin
kanssakulkijoiden kin toimesta.

MasaMurusessa yhdistyi kaikki hyvät puolet molemmista roduista ja
jokainen päivä yhdessä - 17V.2KK.7PVÄ – on ollut meille muistojen
aarrearkku! Olemme saaneet suuren lahjan, jonka nyt myös menetimme 27.12.2021. Surumme on sanoinkuvaamaton ja ikävä koskettaa jokainen päivä ja jokainen hetki, sillä emme ole vielä törmänneet yhteenkään asiaan, missä hän ei olisi ollut mukana.

Käytöstavat olivat hänelle kunniaksi. Ei haukkua louskuttanut, ei
ollut hyökkäävä, eikä purrut. Rakasti kissoja. Lempipaikka
nykyisessä kodissa oli parvekeikkunalla, josta seurasi ohikulkijoita.
Pienestä ”urinasta/vikinästä” osasimme jo päätellä minkälainen

seurue taloamme on ohittamassa. Isoja, vai pieniä nelijalkaisia 😊

Hän oli itse kova lenkkeilijä aina tuonne 15v. ikään asti. Sitten
oli jo pakko hiukan lenkkejä lyhentää.

MasaMurunen lähti taivaan tähtitarhoihin tennispallo kainalossa, se
oli hänen rakkain lelunsa läpi elämän. Siellä odottaa monta
ystävää: Ninni, TaoTao, LillaMyy, Minni etc. Leikkikavereita löytyy,
se lohduttaa…🧚🧚🏻‍♂️

Jokainen päivä ajatuksissamme ja ikuisuus sydämissämme 
💞

Kanssamme kaipaamaan jäävät lukuisat perheenjäsenet ja ystävät!

Kiitämme Kotimetsän isäntä Jaria Rakkaamme kauniista kohtaamisesta
ja ystävällisestä ja ymmärtävästä asiakaspalvelusta. MasaMurunen
palasi nopeasti kotiin oman nallukan syliin, missä hän tahtoi usein
muutenkin nukkua pää nallukan jalalla.

Kiitollisina yhteisestä ajasta Tarja ja Esko Kangasjärvi

muisto_nero_pienelaintuhkaamo.jpg

Nero 14.5.2009-19.11.2021

Tyhjä kaulapanta naulassa
työtön talutusremmi ovenpielessä
vaan tuhat iloista muistoa
niiden täysiltä ahkerilta
päiviltä muistuttaa:
OLI SE ELÄMÄÄ TÄYSIN RINNOIN!

Neroa jäivät rakkaudella kaipaamaan Jussi, Markus ja Iida

Kiitos Jarille Neron saattamisesta taivasmatkalle
arvokkaasti ja lämpimästi.

pienelaintuhkaamo_kotimetsa_muisto_arttu2.jpg
pienelaintuhkaamo_kotimetsa_muisto_arttu.jpg

FIN MVA, FIN JVA Cabravos Gummybear 1.5.2010-23.10.2021

Artun muistolle

Arttu oli suuri persoona ja monella tapaa ainutlaatuinen koira, enemmän kuin koira. Valtavalla älyllä ja työmoraalilla varustettu espanjanvesikoira, perheenjäsenemme.

Kun koira on kova,  itsevarma ja älykäs, tarkoittaa se sitä, ettei se ole myöskään kaikkein helpoin koira ensimmäiseksi koiraksi. Ensimmäisen vuoden panostimme tottelevaisuuteen. Muutaman kerran täytyi  Artulle osoittaa, mikä oli sen paikka tässä perheessä ja kuka on sen pomo. Kovalla koiralla on vain yksi pomo ja sen arvon meillä sai Iskä. Luottamus  ja tottelevaisuus Artun ja Iskän välillä oli 100 %. Se oli hyvä lähtökohta yhteiselle taipaleelle, joka pääasiassa liittyi metsästykseen.


Arttu toimi ylösajavana koirana lintu- ja jänisjahdissa, noutavana koirana kyyhky- ja vesilintujahdissa ja pysäyttävänä koirana supikoiran pintapyynnissä. Mitä lähempänä saalis oli, sitä nopeampaa häntä teki kahdeksikkoa. Ja passissa istuessa häntä ”vippasi” koko ajan, oli niin jännää. Jäljestäminen oli Artulle erityisen mieluista työtä. Se valioitui helposti  MEJÄ-kokeissa Suomen jäljestämisvalioksi 6-vuotiaana. Arttu teki elämänsä töitä Suurriistavirka-avun jälkitehtävissä. Kaiken työn se teki huolella ja suurella motivaatiolla, päivällä ja yöllä.


Luonnetestissäkin käytiin. Sieltä Arttu sai 171 pistettä ja todettiin kohtuullisen kovaluonteiseksi koiraksi. Ei tullut yllätyksenä. Luonnetestissä ei ollut mitään osa-aluetta, mikä olisi Arttua säikäyttänyt. Pääasiassa se teki omia hommia koko ajan eli haisteli maata, vaikka vierellä oli uhka, kolisi tai rämisi. Näyttelyt ei ollut Artun juttu. Suomen muotovalioksi se kuitenkin saatiin n. 10 näyttökerralla 4 vuotiaana. Arttu oli tottunut kulkemaan vapaana ja näyttelyissä piti olla remmin päässä, tylsää. Ympäristö oli hajuja täynnä, eikä niitä päässyt paljoakaan haistelemaan. Viis niistä koirista, mutta ne hajut! Iskän kanssa Arttu pääsi tekemään sitä, mistä se eniten nautti. Äiten kanssa lenkkeiltiin pääasiassa myös metsässä ja harjoiteltiin nuorena paljonkin tottelevaisuutta.

Lasten ollessa pieniä, Arttu osallistui omalla persoonallaan monenlaisiin leikkeihin. Piilosta leikittiin usein ja olipa Arttu sulhasena Ellille leikkihäissäkin, pukeutuneena hienosti tietenkin. Aatun kanssa Arttu teki monet autokaupat ja se tärkein juttu,

löivät kättä päälle. Lapset opettivat Artulle monenlaisia temppuja. Arttu oppi kaiken helposti ja teki kaiken kunhan vain palkasta sovittiin.  Välillä takapihalla oli myös agilityratoja. Artulla oli myös suuri vahtivietti, omaa taloa ja tonttia se vahti suurella tarmolla. Se ilmoitti aina tulijoista. Lähdön tontilta saivat kissat ja vieraat uroskoirat,

jos sattuivat meille eksymään.


9-vuotiaana Arttu satutti takajalkansa metsässä ja ristiside jouduttiin operoimaan. Teimme kovan työn kuntoutuksen kanssa. Jumpattiin Artun jalkaa eläinfysioterapeutin ohjeiden mukaan puolen vuoden ajan joka päivä 3-4 kertaa. Se kannatti, jalasta tuli vielä erinomainen. 9 kuukautta leikkauksesta kiivettiin jo Saana-tunturin huipulle. Viimeisinä vuosina Artun elämää varjosti sydämen vajaatoiminta. Lääkitys aloitettiin 9-vuotiaana. Ensimmäiset oireet ilmenivät vähän yli 11 vuotiaana, jolloin aloitettiin nesteeenpoistolääkitys ja sydänlääkkeitä lisättiin. Sydänultrassa käytiin  sairauden etenemisen ajantasalla pysymiseksi. Viimeisten viikkojen aikana nestettä kertyi vatsaonteloihin. Lopuksi se ei enää lähtenyt lääkitystä säätämälläkään , vatsa pullotti ja Arttu oli vaisu. Liekö vatsassa ollut jotain muutakin, en tiedä. Perjantaina sanoin, että vien Artun lääkäriin maanantaina. Lauantai aamuna kävi kuitenkin niin, ettei Arttu päässyt enää kävelemään. Oikea puoli oli halvaantunut ja katseesta näki, että nyt on Artun paha olla. Herätin lapset ja sanoin, että nyt täytyy päästää rakkaasta Artusta irti. Lapset makasivat  Artun vieressä ja rapsuttelivat hetken ennenkuin lähdimme eläinlääkäriin. Jäljelle jäi valtava suru ja ikävä. Kyynelvirta on ollut valtava. Reetu (toinen espanjanvesikoiramme) on yrittänyt kuivata kyyneleemme. Näin muutaman päivän jälkeen pystyy jo ajattelemaan kiitollisena kaikkea sitä, mitä Arttu toi meidän elämään. Se oli suuri osa sitä. Nyt Arttu metsästelee aina hyvissä olosuhteissa ja paalittelee aina kun ei tee töitä, niin kuin kotonakin.


Kaipaamaan jäivät Jari, Satu, Aatu, Elli, pikkuveli Reetu sekä moni muu, joka Artun tunsi.
Kiitokset Pieneläintuhkaamo Kotimetsän Jarille Artun arvokkaasta kohtelusta ja meidän kohtaamisesta suuressa surussa 

muisto_kotimetsa_leo.jpg

Villilandian Gale, meille rakas Leo. 14.8.2011-25.8.2021. Ehdit juuri täyttää pyöreitä, olit muutenkin täysi kymppi   Ikävä jäi suunnaton. 

 

Kiitos Jarille Leon saattamisesta taivasmatkalle

arvostavasti ja lämpimästi. 

 

Jarmo, Hanna ja Into

kotimetsa_muisto_tiuku.jpg

❤ Tiuku 4.8.2006-29.6.2021 ❤

Monet reissut ja retket sinun kanssasi teimme,olit parhain ystävämme!

Nyt katosi vanhuuden kivut ja vaivat,

sua odottaa nyt koirien taivas,

Kiitos kun luonamme olit pitkän hetken,

teimme sun kanssasi ikimuistoisen retken.

Vaikka pahalta tuntuu ja surettaa,sinä annoit meille paljon muisteltavaa!

Tuli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten,

nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä,

suru on suuri lohduton,

mut tiedänmme sun hyvä nyt olla on❤

kaunotar.jpg
geegee.jpg

Keesnu                                    Piupau
10.06.2004-08.12.2020           10.06.2004-12.04.2021


 Suru suuri on sanaton.

Rakkaudella kaivaten: emäntä

muisto_vinski.jpeg

VINSKI (SILENCES VINCENT) 13.7.2009 – 15.3.2021

 

"Lähde vaan rakas, äläkä enää sinnittele meidän vuoks kivuissa. Kyllä me pärjätään,

vaikka ikävä on aivan valtava ja koti tuntuu niin tyhjältä ilman sua", kuiskasin mun parhaalle ystävälle tänään ja toivotin hyvää matkaa sinne jonnekin, missä on hyvä olla eikä kivut

enää vaivaa.♥

Ne meidän miljoonat pusut, halit, rapsutukset, sylittelyt, yhteiset metsäretket ja auringonotot sekä se pienen kuonon tuhina... Niitä kaikkia niin kovin ikävöin enkä voi vieläkään mitenkään uskoa, että tää mun alusta asti pelkäämä luopumisen päivä koitti jo nyt. Tuleva kesä ja mökkireissut, tulevat joulut, tulevat lapinreissut ja ennen kaikkea tuleva arki, ne kaikki tuntuu tällä hetkellä ajatuksissa niin merkityksettömiltä ja tyhjiltä ilman sua.

Olit meidän perheen keskipiste siitä asti, kun saavuit meille 11 vuotta sitten mun maailman parhaana synttärilahjana: melkein vuoden vanhana, arkana ja nääntyneenä chihupoikana, jota kukaan muu ei ollut halunnut. Saatiin sun luottamus ihmisiin palautettua hiljalleen,

ja pian susta kuoriutukin niin kiltti, rohkea, viisas ja suurisieluinen pikkuotus, jonka kanssa meillä oli uskomaton yhteys. Lähes koko meidän maailma pyöri sun ympärillä alusta loppuun asti. Jotkut pitävät koiria vaan koirina, mutta meille sä olit niin kovin rakas perheenjäsen, joka oli aina kaikessa ja kaikkialla mukana. Tasasin väliajoin sanoinkin ääneen, kuinka voikaan pientä eläintä rakastaa niin, että tuntuu kuin sydän oikeasti halkeaisi siitä kaikesta rakkaudesta ja onnesta.

Viimeset vuorokaudet vaan maattiin sun vierellä, siliteltiin ja rauhoteltiin, eikä lähdetty hetkekskään pois. Haluttiin tarjota maailman parhaalle koiralle paras mahdollinen lähtö ja sen sä myös sait. Sait lähtee laumas ympäröimänä ja nukahtaa turvallisesti ikiuneen.

Kiitos siitä, kun sain sut mun elämään ja kiitos siitä, että opetit mulle, millasta on pyyteetön rakkaus. Olit maailman paras synttärilahja ja koira, jonka tasolle kukaan muu ei tuu koskaan enää pääsemään.


Aika kului ihan liian nopeasti. Meillä on niin hirvittävän ikävä sua, pappakoira. Meidän pieni rakas Vinski♥

muistokirjoitus_kuva.jpg

HIRMUNE  ON  IKÄVÄ  UAPOVEITIKKOO

jiähyvväeset immeisem parraalle ystävälle

 

harjuvaelluksella su 7.2. tekstiviestijä taenalle aattelin: vaekka mullej ja sulleh hirmune ikävä monin tavoev viisasta, huomoovaesjta kelepo veitikkoo tulloo, voesitko janin kans meijjäm parraan kaverin näenä päevinä untem maelleh helläst suatella! uapon nykyelämä ei ennee elämise arvosjta oo.

 

mua 8.2.2021 taenalle: 8.15 olin kuulevinanj keittijöstä uapon kaks lyhyttä, terävee haokahusta. runsaat kiitokset sulle uapohaovvelin 10-vuotisesta, antaomuksellisesta, suuremmoesesta, mualimam parraasta huolempijosta, ruokkimisista, leikittämisistä, lenkittämisistä kesät, talavet, syksyt, kevväät!!!  kyynelsilimin  kmikko.

 

taena 8.2. : tykkäsin niin tehdä sitä kaikkea, ihan oli mieleistä hoivaa ja huolenpitoa aapolle, tärkeää myös itselle. aapolla oli hyvä elämä. antoi itse myös meille molemmille kaiken saamansa takaisin olemalla ja toimimalla aapomaisesti, omana itsenään.

 

viime yönä ei aapon kanssa nukuttu kuin ajoittaisesti. yritähän sinäkin koisia! kyllä me yhdessä tässä surussamme selviämme jotenkin eteenpäin. 

ikävä on suuri, tulee sellaisena olemaan pitkään mutta näiden tunteiden ja tuntemuksen kera mennään hissukseen kohti kevättä pikkuhiljaa.

sitten kun aika koittaa, käydään sirottelemassa aapon tuhkat harjumaisemiin (mehtämajan ympärille). niin monet immeiset lisäksemme varmaan tulevat muistamaan aapo-koiran, hänen vahvan ja ihmisystävällisen toimintansa.

 

taina ke 9.2.2021 : aapohan se on kuntouttanut minua monella tapaa. opettanut rauhoittumaan ja nauttimaan ulkoilusta ym ilman suorituspaineita. aapo on kutonut sosiaalista verkostoa meille molemmille, molempien hyödyksi. ja on aina ollut valmis uusiin seikkailuihin kanssamme! me ollaan oltu hyvä porukka kaikki nämä vuodet! aapon on nyt aika lähteä kuulostelemaan kaunista kantelemusiikkia. kenties hän laulaakin mukana, jos niin haluaa tehdä!

 

taenalle: runsaat kiitokset sullek kun 10 vuotta sittel lapinhaovvaj ja uapon kelepuutit ja uapo sinut. om meillä kelepo elon toverj ja lukemattomii illoen tuoja meijjäm pikku porukassa ollunna.

 

hyvä olj ja on kun sinuj ja uapon olo ja elo huojenj. hirmunev vua ikävä, uapoveitikan kaepuu on!!!  koti nii uskomattoman tyhjältä tuntuu. on kuin erittäem mielune, ihana ihminem poesj oesj. uapoha olj kolomannes meistä, meijjän hyvästä kestoporukasta. ikävä hilijalleem pienenöö mut tuntuu että se suurena kaovvan kestää.  vesissä silimin kmkk.

 

hyvä olj että uapom mukanaesj vammalaav veit. osa mun aljtajunnast uskoo, että siellä se uapo jossae yhä virkeenä tassuttelloo ja ehkä viel joskus kottiin takasj ilosena tulloo, omallev vesjkupilleen kiiruhtaa ja pöyvvän allem mun jalakoev viereem pitkälleen käö ja pehmosem, mustam, pienem piäsäm mun jalakateräm piällel luottavaesena asettelloo, huokasoo ja silimäsäk kiinnip pannoo.

 

taina: itsellä nyt huojentunut olo kun aapon kivut ovat loppuneet! muistot säilyvät meillä, mielessä ja sydämmessä!

 

kimmolle 9.2.2021: hirmune on ikävä uapoveitikkoo. se nyt vuan uatoksissa niin somast tassuttelloo, joskus hellyttäväst nelistäel luoksep pyrähtää, kävyillä leikittellöö ja järvej ja metän tuoksuja tutkien nuuhkii.

 

kimmo: miten niin kävi?

 

taena mänj su 7.2. sen kans vammalaan sukuloemaa, aottelemmaa. siellä sej jalat olj pahast pettännä, muutenniis saeras, levotoj ja yljpaenone olj. ikiunneen sen nukuttivat. luvan annonj.

 

kimmo: lenkkikaveri parhain..

 

moniv verrom paremp kun kaksjalakaset.

 

NIIN TUHANNET MUISTOT MUM MIELESSÄENJ LIIKKUU.

HIRMUNE  IKÄVÄ  SINUVA  ON,  UAPOVEITIKKA!!!

UAPON NYT HYVÄ HENKI VAPPAANA, LENNOSSA ON. NÄIN SÄVELIN UAPOO USSEIM MUISTELLAAN: PAN FLUTE - EL CONDOR PASA // INSTRUMENTAL WORLDHITS

muisto_pienelaintuhkaamo_.jpg

Hyvää matkaa maailman rakkain

Facebear Quattro 10.2.2010- 30.11.2020

Jätät jälkeesi aukon jota ei milloinkaan voi paikata, olet aina sydämessämme.

aatos_muisto_pienelaintuhkaamokotimetsa.

Beleriad Aatos "Aatos" 15.3.2006 - 24.8.2020
Kun maailma oli tolaltaan, sinä olit paikalla.

Valelit sydäntä lämmöllä, pala pieneltä palalta.
 

Autoit yli notkelmien, karikoiden ja korpien.

Tyynesti ja epäröimättä, mitään koskaan pyytämättä.

 

Kannoit mukanasi kultaa, riemua ja valoa.

Täytit päivämme onnella, loppumattomalla rakkaudella.

 
Kunpa olisin osannut, korvata tai kiittää.

Kaikista näistä hetkistä, jotka ei millään tahtoneet riittää.

 

14-vuotta on liian vähän aikaa.

Ystävälle, jonka sijaa, ei toinen koskaan korvaa.

 

Vilpitön sydän ja loputtoman uskollinen mieli,

tavataanhan vielä joskus, kai kerran, kanssas yhteen käy tieni?

IMG_9827_edited.jpg

Heppu-koira​

Heppu pieni koiranpoika, kiitos melkein kahdestatoista vuodesta, olit niin rakas ja maailman ihanin, äitin kultakoira  ️​

IMG-20200916-WA0012.jpg

Jos ajan saisin takaisin,

sen meidän yhteisen retken.

Mitä siitä muuttaisin?

Vain sen viimeisen hetken.

 

Revonhännän Vallan Valoisa

"Vappu" 17.8.06 - 16.9.20

rölli_kotimetsa_muisto.jpg

RIP RÖLLI 6.2.2005-22.7.2020

Sain syliini palan taivasta,

nyt tiedän mitä kaivata...

Oli aika raskaiden päätösten,

saattaa sut huomaan enkelten.

Nyt saat juosta seuraten heitä,

ei kipu enää elämääsi peitä.

Suru on suuri ja lohduton,

mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

viki_kotimetsa_muisto.jpg

Viki 15.03.2006-02.06.2020
Viki tuli meille aikuisena kodinvaihtajana sen edellisten omistajien muuttaessa ulkomaille. Se oli ”koko suvun” koira ollessaan ensin sisarellani vuoden, sitten vanhempieni luona pari vuotta ja sen jälkeen loppuelämänsä minun luonani noin kuuden vuoden ajan. Viki oli täydellinen koira. Se oli hyvin aikuismainen, rauhallinen, fiksu ja oman arvonsa tunteva koira. Sitä ei kiinnostanut leikkikalut tai pallon perässä juokseminen. Tärkeintä oli ajan viettäminen oman perheen kanssa ja pitkät lenkit, joista se nautti täysillä melkein loppuun asti. Viki tuli hyvin toimeen meidän neljän kissan kanssa. Kissat hyväksyivät Vikin heti ensi tapaamisesta lähtien. Viki oli muuten koko elämänsä terve, mutta viimeisinä vuosina ihokasvaimia alkoi ilmestyä ympäri kehoa ja lopulta kasvaimet valtasivat myös keuhkot ja kolmessa viikossa Viki meni lopulta huonoon kuntoon; hengitys huononi ja ruoka ei enää maittanut. Tällöin jouduimme tekemään raskaan päätöksen, jotta rakkaamme ei joutuisi kärsimään. Viki elää ikuisesti muistoissamme ja Vikin uurna löysi paikkansa olohuoneestamme.


Vikiä jäivät rakkaudella kaipaamaan Sanna ja Tero sekä Vikiä usein hoitaneet Pirjo ja Hannu

24174472_1959351170748014_49264993583019
11182748_1098996860116787_29400031682337

Herrasmies Soffahoffin Luxus *19.4.2008 +22.4.2020

Ukko saapui meille toukokuun puolessa välissä 2014. Luxus sai rivarin pienen takapihan tilalle kolmannes hehtaarin omaa pihaa vahdittavaksi. Lukku oli aina vähän kömpelö ja hassukin, kun ovi aukes niin siitä oli pakko kulkea, vaikka olisi ollut sen toisella puolella vain muutamia sekuntteja. Luxus sai elää kolmen koiran laumassa vapaana pihassa kulkien omaan tahtiin. Välillä hypittiin varastaan pöydästä, välillä juostiin naula päässä ruokaa kohti, niin ettei tassut tiennyt missä pää jo menee, karmit kolisten ja matot lentäen kuljettiin loppuun asti. Luxuksella oli aina oma matto, sen paikka, keskellä kotia. Viimeiselle matkalle lähtiessämme puettiin viimeisen kerran kaulapanta kaulaan, lapset kävivät vielä halimassa ja sanoivat heippa. Nyt Hän on paremmassa paikassa, hänen on helpompi hengittää, eikä siellä ole portaita, eikä liukkaita lattioita, karmit on riittävän leveitä ja luita riittää. Koto tuntuu välillä tyhjemmältä, mutta saimme Luxuksen takaisin kotiin kauniissa uurnassa ja kiitän Kotimetsän Jaria lämpimästä palvelusta meitä kohdanneen surun aikana <3

 

Mari ja muu perhe

late_muisto.jpg

Late 2003-2020

"Olin ylväs, uljas, oman pääni pitävä, leikkisä.
Nuorempana - jääkaapin ovi ei auennut huomaamattani.
Ykkösherkkuni - broilerin liha lisänä ihanat juustot,

leikkeleet joita kotiväkeni kylläkin tarjoili harkitusti. 

Vaikka olinkin "itsenäinen" tapaus - yksin en kuitenkaan

kotona tahtonut olla - mutta joskus oli pakko.
Tuli päivä jolloin en enää jaksanut..."

Perheenjäsentä ikävöiden Kotiväki

muistokuva_santtu.jpeg

Santtu ”Pappa” 5.1997-18.2.2020
Santtu sai elää pitkän ja terveen elämän perheemme tärkeänä jäsenenä.

Nuorena Santtu oli hurja ja itsepäinen ”viidakon kuningas”joka ei juurikaan ihmisten silityksiä tai syliä kaivannut. Se sai valita itse polkunsa ja toteuttaa vaistojaan. Viimeisinä vuosinaan sen luonne tasaantui ja ”pappa” alkoi nauttia nukkumisesta sekä takan ja sylin lämmöstä. Sisukkuudestaan huolimatta voimat viimein hiipuivat ja oli aika jättää hyvästit. Syli on nyt tyhjä. Rakas ystävä on poissa.


Nelli Kivelä ja Maarit Tuominen

Vanilia-marsulle 3.2.2020

vanilia_marsu_muisto2_edited.jpg
WhatsApp%20Image%202019-12-01%20at%2012.

Pete 13.9.14-30.4.18

Pete oli komea ja rakas tupsukorvamme. Ystävällisempää ja ihanampaa maatiaiskissaa on vaikea

löytää. Pete oli kotona kaikkien kaveri, sekä ihmisten, että toisten kissojemme. Taitavasti hän teki

tuttavuutta myös yksin viihtyvän Nupun kanssa ja oli eläväisen Elmomme paras kaveri.

Kaverukset nukkuivatkin tassut toistensa kaulalla. Yöksi Pete tuli aina isännän jalkoihin nukkumaan ja lähti ulos kierrokselleen aamulla, kun isäntä lähti töihin. Pete piti naapurin kissat loitolla omalta

tontiltaan ja hyppäsi jopa liian rohkean ketunkin kimppuun ja ajoi sen pois pihastamme.

Pete osasi antaa tassua ja totteli kiltisti, jos häntä jouduttiin komentamaan. Peten kohtaloksi koitui

vappuaattona jäädä auton alle. Etsimme Peteä pari päivää hätääntyneenä, kunnes naapurimme

löysi Peten oman pihansa laidalta. Sinne Pete oli viimeisillä voimillaan raahautunut. Peteä jäi

kaipaamaan kovasti myös Elmo, joka istui monta päivää ikkunalla odottamassa ystäväänsä.

Jari ja Minna Anttila

olivia_muisto.jpg

Olivia 9.12-26.4.17

Olivia pelastui tyttäremme avulla vanhan mummon luota. Mummolla oli burmankissa-pentue, joka

jouduttiin lopettamaan mummon kuoltua. Ainoastaan Olivia pelastui, koska se oli niin sisukas ja

kovaääninen, että sitä ei raaskittu lopettaa. Tyttäremme kuuli Oliviasta kaverinsa kautta ja toi sen

meille vähän ennen joulua. Olivia oli uskomattoman taitava ja kekseliäs kissa. Se osasi avata kaikki

ovet ja omat ruokapussinsa ja jopa kuljetusboxin vetoketjun. Utelias Olivia oli myös kiipeilyn ja

tasapainoilun mestari. Olivian mielestä lelujen noutaminen oli valtavan hauskaa ja hän osasi myös

vastata kännykkään tassuilla painelemalla. Olivia ja Pete-kissa rakastivat toisiaan kovasti. Olivia

rakasti myös Jaria ja odotti tätä aina töistä kotiin kuumeisesti. Kun Jari saapui, Olivian piti heti

päästä keinutuoliin Jarin syliin, selälleen siliteltäväksi. Olivia oli aamu-uninen hieno neitimme.

Olivia sairastui vatsakalvon tulehdukseen ja menehtyi parissa päivässä, vaikka kuljetimme häntä

kolmeen kertaan eläinlääkärissä tiputuksessa ja yritimme hoitaa häntä toinen toistaan

voimakkaammilla antibiooteilla.

 

Jari ja Minna Anttila

WhatsApp%20Image%202020-01-13%20at%2020.
pienelaintuhkaamo_kotimetsa_muisto_kalle.jpeg
muisto_kalle_pienelaintuhkaamo_kotimetsa.jpeg

Jos taivas on olemassa, varmasti myös
meidän eläimemme pääsevät sinne. 
Niiden elämä on niin lujasti sidoksissa
meidän elämäämme, että vaadittaisiin
enemmän kuin arkkienkeli irrottamaan
meidät toisistamme."
 
-- Pam Brown

Tiia Jussila